Ranskan Kanaville – juttu matkastamme Turun sanomissa

Canal du Nivernais on yksi Ranskan 47 kanaalista, ja se sijaitsee noin 170 kilometriä Pariisista etelään. Edellisenä kesänä neljä pariskuntaa jätti arjen taakseen ja tutustui pittoreskiin kanaaliin viikon ajan veneillen.

 – Canal du Nivernais on yksi idyllisimmistä kanaaleista. Se on rakennettu 1700-luvun lopulla, joten ympärillä on paljon historiaa ja mäkistä maalaismaisemaa. Lisäksi sinne pääsee helposti Pariisista, kertoo matkaan osallistunut Timo Lehtonen, joka veneili Ranskan kanaaleilla jo toista kertaa.

Veneilyn aloittaminen Ranskan lukuisissa joissa ja kanaaleissa on helppoa, sillä aikaisempaa kokemusta tai lupakirjoja ei vaadita; venevuokraamo opastaa alkuun.

– Aloituspaikalla henkilökunta istuu mukana ohjaamossa pari tuntia ja näyttää kaikki temput. Siitä saa tarvittavat perusteet, sillä nopeudet kanaaleissa ovat pienet. Loput oppii käytännössä, mutta opettelu vaatii hermoja, Lehtonen naurahtaa.
                     
Canal du Nivernais on 180 kilometriä pitkä. Koko kanaalia ei kuitenkaan ehdi seilata viikossa, sillä lukuisat sulut tekevät matkanteosta verkkaista. Ystävysten matka kulki Migennesistä Tannayhin, ja yhteensä reitille kertyi pituutta 100 kilometriä.

– Sulutukset vievät paljon aikaa, ja matkan varrelle niitä osui 50. Ne ovat auki vain ilta seitsemään asti. Lisäksi lounasaikaan, kello 12–13, ne ovat suljettuina.

 

Matkustaminen kanaaleilla onkin leppoisaa lomailua. Nopeusrajoitus on vain 6 km/h, joten kauniista maalaismaisemista pääsee nauttimaan kunnolla. Canal du Nivernaisin varrelle jää muun muassa Morvan alueen luonnonpuisto. Polkupyörien vuokraaminen helpottaa lähikyliin tutustumista ja ostoksilla käymistä.

– Reitti kulkee esimerkiksi viihtyisän Auxerren ohi ja matkan varrelle jää paljon muitakin viehättäviä pikkukyliä. Kun osa ryhmästä navigoi venettä seuraavalle paikalla, saattoi osa joukosta tutustua alueeseen pyöräillen.

Liikenne kanaaleilla hiljenee lähes kokonaan seitsemän jälkeen, kun kanavien sulut menevät kiinni. Kanavan reunalle saa rantautua yöksi, mutta kylistä ja kaupungeista löytyy myös laituripaikkoja.
 

– Yleensä laiturit ovat keskellä kylää, joten palvelut ovat lähellä. Samalla saa terassin keskelle kaupunkia.

 Vaikka ystävysten veneilyloma ajoittui keskelle vilkkainta lomasesonkia, heinä–elokuun vaihteeseen, ei kanaaleilla ollut ruuhkaa.

– Pelkäsimme tungosta, mutta emme joutuneet esimerkiksi jonottamaan kertaakaan suluilla, ja monissa vuokraamoissa näytti olevan veneitä vapaana. Ranskalaiset ovat kenties jo kyllästyneet tähän lomailumuotoon.

Lehtonen suosittelee veneilymuotoa varauksetta lähes kaikille, sillä monipuolisesta tarjonnasta on helppo löytää mieleinen vaihtoehto. Nuoremmat voivat suunnata kohti isompia jokia ja kaupunkeja, kun taas varttuneemmat veneilijät viihtyvät paremmin Canal du Nivernaisin kaltaisilla rauhallisilla reiteillä. Matkamuoto sopii mainiosti myös lapsiperheille, sillä hyvin varustelluista veneistä löytyy kaikki tarpeellinen.
 

– Ensimmäisellä kerralla, vuonna 2004, veneilimme yhdessä perheemme kanssa. Kolme poikaani innostui valtavasti lähiseuduille pyöräilystä.   
   
Lomakohteet tutuksi vuokraveneelläEuroopassa kanaviin voi tutustua veneillen muun muassa Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Irlannissa, Saksassa, Hollannissa ja Italiassa. Vuokraamiseen ei vaadita aikaisempaa kokemusta tai lupakirjoja. Timo Lehtonen vuokrasi jokiveneen suomalaisen Sail a Round -yrityksen kautta, joka hoiti kaikki käytännön järjestelyt ranskalaisen yhteistyökumppaninsa Le Boatin kanssa.

Veneiden hinnat vaihtelevat sesongin ja koon mukaan. Kahdeksan hengen vene maksoi viikoksi 2995 euroa, kun taas neljän hengen veneen saa 1800 eurolla. Veneiden varusteluun kuuluvat niin navigointilaitteet, keittiö astioineen, jääkaappi, uuni ja suihku. Lisäksi pyyhkeet ja lakanat sisältyvät hintaan.

– Kesken matkan suihkumme poistoventtiili ei toiminut. Korjaaja saapui vajaan tunnin odottelun jälkeen, Lehtonen kehuu palvelua.

Helpoiten veneen vuokraus muualle Eurooppaan tai kaukokohteisiin onnistuukin suomalaisesta yrityksestä, joka hoitaa kaikki käytännön järjestelyt. Esimerkiksi Sail a Aroundin ja Baltic Cruisingin kautta voi vuokrata veneen niin Välimeren kohteisiin, Karibialle kuin Thaimaahan.
 Palvelu ei välttämättä tule omatoimista vuokraamista kalliimmaksi, sillä hinnat ovat usein samat kuin vuokraamoista suoraan hankittuna.

Myös internetistä löytyy lukuisia venevuokraamoja. Hintavertailua tehdessä kannattaa tarkistaa, mitä annettu hinta pitää sisällään. On mahdollista, että annetun hinnan päälle lisätään lisämaksuja, kuten siivousmaksu, polttoainekulut tai välinevuokra. Vuokrahinnat eivät vaihtele kohteen, vaan sesongin ja veneen koon mukaan.

Välimeren kohteissa Kroatiassa, Espanjassa ja Kreikassa maan lainsäädäntö vaatii kansainvälisen huviveneen kuljettajan lupakirjan, jonka saa hankittua Merenkulkulaitokselta. Turkissa puolestaan osa vuokrausyrityksistä vaatii lupakirjan. Kaukokohteissa, kuten Karibialla ja Thaimaassa, sekä koko Välimeren alueella lupakirjan hankkiminen on suositeltavaa, vaikka se ei olekaan pakollista.  

Veneilemään voi lähteä yksinkin, sillä tarjolla on erilaisia kursseja ja retkiä, joissa opetellaan miehistön jäsenenä purjehtimista lämpimillä vesillä. Veneen voi vuokrata myös kapteenin tai miehistön kanssa.
 
Teksti: AKU KARJALAINEN

KAINALO
 
Kanavaveneilystä
www.kanavasulku.wordpress.com
www.leboat.ie
www.ukandeuropetravel.com/locaboat.shtml

Suomalaisia vuokrausyrityksiä
www.midnightsunsailing.fi
www.balticcruising.fi

Kattava lista kansainvälisistä veneenvuokrausyrityksistä  
www.boatle.com
www.yachtcharterguide.com

Ranskassa on 47 kanavaa! 8500 km vesireittejä!

Jos haluat tutustua tarkemmin Ranskan kanaviin kannattaa katsoa Wikipediasta luettelo 47 :stä Ranskan kanavasta 

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_canals_in_France

Siellä on myös lisää tietoa ja historiaa eri kanavista. Mahdollisuutesi toteuttaa unelmien kanavaseikkailu ovat mahtavat. Mitä negatiivista voisi sanoa tästä veneilymuodosta? Ehkä se harmittaa eniten, että kanavissa ei voi oikein uida, ainakaan sitä ei suositella. Matkallamme kävimme uimassa mm. Vermentonin leirintäalueen rannassa ja tietysti Auxerren maauimalassa, joka sijaitsee aivan kanavan rannalla. Kanavien infrastruktuuri on edelleen aito ja alkuperäinen.  Historia ja  “mennyt maailma”  ympäröivät veneilijää.

 

Pekka ja aito ja alkuperäinen kanavainfrastruktuuri

Veneilyä Ranskan kanavilla – hyvä tietää…..

Yritän edelleen kiteyttää tätä mahtavaa matkailumuotoa pähkinänkuoreen, vaikka kerronta tahtoo aina rönsyillä.

Roosa sähköttää ensiksi että….

Crown Blue Line on fuusioitunut kahden muun venevuokraamon kanssa ja käyttävät nykyään vuokraamosta nimeä Le Boat. Heillä on uudet nettisivut osoitteessa  www.leboat.ie

Veneissä on valinnan varaa

Itävaltalainen neljän hengen perhe valitsi veneekseen Tangon. Kuljimme heidän kanssaan samaan tahtiin kohti Tannayta koko viikon. Perheen isällä oli varsin omaperäinen tapa kiilailla ja ohitella muita veneitä kanavalla, mutta muuten erittäin mukava perhe. He lähtivät aina illalla etsimään  “kyliltä”  ruokapaikkaa, mutta eihän niitä aina löytynyt. On syytä varautua tekemään illalliset omatoimisesti. Ravintolahinnat ovat Ranskassa samaa luokkaa kuin Suomessakin, myös viinipullo maksaa 20-30€! Meidän mielestämme itse tehty ruoka paikallisista aineksista ja marketeväistä kannattaa.

Veneet eivät kieltämättä ole huippu-uusia, osa niistä on jopa 70-luvulta. Oma veneemme oli vuodelta 1992. Siitä näki ulkoapäin, että kanavia oli koluttu, mutta sisältä se oli mielestäni hyvin siisti. Meille tuli myös matkalla tekninen ongelma: suihkujen poistopumput eivät jaksaneet kunnolla tyhjentää suihkuallasta pesun jälkeen. Soitimme vuokraamon  “hätänumeroon”  ja sieltä kysyttiin heti sijaintimme kartalta. Samana päivänä huoltomies tuli siestan aikaan ja korjasi vian pikimmiten (tukkeutuneet suodattimet pestiin).

Ensimmäisellä reissulla meillä oli vanhempi vene. Sekin oli kuitenkin siisti ja toimiva pakkaus. Keittiössä oli mm. kaksi jääkaappia! Poikien hytissä oli myös kerrossänky, joka mielestäni on aika eksoottinen nukkumapaikka veneessä – hyvin siinä kuitenkin nukuttiin. Tässä mallissa oli vain yksi ohjauspiste etusalongissa, mutta salongin katon pystyi avaamaan koko pituudelta, joka helpotti matkan tekoa hellepäivinä.

 Tänä kesänä veneemme oli lähes 13 metriä pitkä Nautilia. Se osoittautui neljän pariskunnan käyttöön erinomaisesti sopivaksi. Salongin pöytään mahtuivat kaikki yhtä aikaa istumaan, ja illallisellekin veneen yläkannelle. Venettä oli myös helppo ohjata, myös naisemme oppivat sen.

2. Matka Ranskan kanaville: Canal du Nivernais

Olen tehnyt matkastamme lehtijutun, jonka löydät täältä: vuokraveneella-ranskan-kanavilla

Kohde: Canal du Nivernais: Kanavan rakentaminen alkoi vuonna 1784 koska oli syntynyt tarve toimittaa suuria määriä puita Pariisin Morvan alueelta. Vesikuljetukset olivat oikeastaan ainut mahdollisuus, sillä maanteitä ei ollut ja rekat olivat vielä keksimättä. Kanava on 180 kilometriä pitkä ja siinä on 110 sulkua. Kanavaliikenne korvautui pikku hiljaa 1900-luvulle tultaessa rautatieliikenteellä. Vasta 1960-luvulla herättiin ymmärtämään kanavien matkailullinen merkitys.

Vasemmalta:  Pekka, Heli, Sirpa, Veke, Riitta, Jukka, Arja ja Timo

Jo ensimmäisellä kerralla olisimme halunneet Canal du Nivernaisille, mutta kaikki veneet oli jo vuokrattu. Tällä kertaa onnistuimme saamaa allemme Nautilia-veneen, joka on 12,5m pitkä nelihyttinen kanavavene varustettuna yläohjaamolla. Veneen vuokra on näin sesonkiaikaan n. 2700€/vko.

Joutsenet aamupesulla Canal du Nivernaisilla

Luotimme Suomalaiseen Midnigt Sun Sailing- yritykseen (Sail-a-Round). Siellä meitä palveli erittäin ystävällinen ja asiantunteva Roosa Seligsoniin! Hän järkkäsi meille veneen ja kuljetukset Ranskassa ja hoiti kaikki muutkin juoksevat asiat. Heidän nettisivunsa ovat täällä  http://www.midnightsunsailing.fi/  Veneen vuokrausfirma oli Crown Blue Line  http://www.crownblueline.com

 

Matka alkoi lennolla Helsingistä Pariisiin

Onneksi lennot oli varattu jo aikaisin keväällä. Aamulennolla tarjoiltiin kummallista munakasta ja pikkupullo viiniä, jos huomasi pyytää – osa meistä huomasi. Lennon pituus oli kuitenkin kolmisen tuntia, joten sen kyllä kesti. Jouduimme pohtimaan paljon ennen matkan alkua pääsemistä lentokentältä Migennesiin, venevuokraamomme sijaintipaikkakunnalle. Edullisimmaksi ja parhaimmaksi vaihtoehdoksi osoittautui taksi (pikkubussi). Matkaa kertyi noin 170 kilometriä ja kyyti maksoi kahdeksalta hengeltä 250 euroa. Migennesissä olikin aika ottaa vene vastaan, tehdä koeajo ja tutkailla tulevan viikon kanavareittiä.

Migennesissä tankattiin…..

Aivan venevuokraamon vieressä on erittäin hyvin varustettu marketti (80m). Hyvin nukutun veneyön jälkeen lähdimme porukalla ruokaostoksille sunnuntai-aamuna klo 9. Täytyy myöntää, että S-Marketit ovat näihin Ranskan kauppoihin verrattuna nakkikioskeja – niin mahtavista ruoka, liha, vihannes, säilyke, viini, olut….valikoimista saimme ostoksemme tehdä. Hinnat 20-30%  Suomen hintoja halvemmat.  Kun kaikki eväät oli saatu mahdutettua veneeseen pääsimme vihdoin matkaan kohti Auxerreä.

Jukka, Veke, Sirpa ja Pekka ihmettelevät, kuinka kauppaostokset voivat todellakin mahtua veneeseemme. Huomaa miehistömme yhtenäinen pukeutuminen!

Auxerre on uskomattoman viihtyisä kaupunki

Iltahan oli jo melko pitkällä kun teimme viimeisen sulutuksen lähes Auxerren keskustassa.

Matkasuunnitelmissa on syytä ottaa huomioon, että sulut menevät kiinni kello 19.00 ja matka loppuu siltä päivältä siihen. Päivällä on myös n. tunnin mittainen siesta, jolloin sulkuvahdit nauttivat Burgundin padoistaan ja tilkasta viiniä.

Viimeinen sunnuntai -sulku Auxerren keskustassa, ruorissa Sulkunen (siis pikkusulku).

Auxerressä on 40 000 asukasta ja kaupunkimaista toimintaa on ollut havaittavissa jo 1100-ja 1200-luvuilta lähtien. Katso lisätietoja täältä http://en.wikipedia.org/wiki/Auxerre

Kaupungin merkittävin nähtävyys on  Pyhän Etiennen Katedraali, jonne meidän leidit menivät katsomaan  “light & sound” – showta. Päivä oli ollut aurinkoinen ja pitkä, joten osalle tuli uni silmään kesken esityksen.

Maanantai oli varattu naisten shoppailuun

….ja aamusta he matkaan lähtivätkin. Miehet jäivät veneelle  “vahdinpitoon”  ja nauttimaan todella helteisestä päivästä. Onneksi olimme vuokranneet käyttöömme neljä maastopyörää – niillä pääsi näppärästi tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin ja suorittamaan suurempiakin hankintoja marketeista (mm. juomavesi ja viini).

 

Pyöräilevä miehistömme joutui välillä tiukkoihin tilanteisiin oikean reitin löytämiseksi. Tällä kertaa pyöräilyvuorossa Heli ja Arja.

Iltapäivällä siirryimme kuitenkin yhden sulun verran eteenpäin Auxerressä ja ankkuroimme suuren urheilupuiston kupeeseen, jossa oli iso uimahalli ja maauimalakin. Todella hieno paikka!

Poikkeama Vermentoniin

Jos katsot tuota ylempänä olevaa reittikarttaa, saatat havaita meidän yöpyneen useimmissa siinä merkityissä kaupungeissa. Auxerren jälkeen kanava muuttui paljon kapeammaksi ja siten myös jännittävämmäksi navigoida.

Kaikilla ei maltti riittänyt, ohi piti päästä vaikka kanavilla on 8 km/h nopeusrajoitus

Kelit suosivat ja samoin upeat maalaismaisemat. Puolet porukasta lähti päiväruuan jälkeen pyöräilemään ja saapui omia aikojaan Vermentoniin. Olivat todella tyytyväisiä pyöräretkeensä ja viininmaistajaisiin. Toivatpa he meille tuliaisia, joita nautittiin yhdessä veneen yläkannella illallisen yhteydessä.

Joka ilta kokoonnuimme syömään veneen yökannelle illallista, jonka oli tehnyt ko. päivän ruokahuollosta vastaava pariskunta. Tarjoilun taso oli todella korkea, kuten kuvasta voitte nähdä.

Vermenton sijaitsee pääreitiltä noin tunnin ajomatkan päässä (yksi sulku). Kaupungissa on hyvä marketti ja jonkin verran erikoisliikkeitä. Reitti sinne on idyllinen, kuten kuvasta voitte nähdä.

Sulkuvahti Vermentonin  “paikallistiellä”

Chatel-Censoir, pikkukylien aatelia

 

Keskiviikkona lähti jälleen puolet porukasta aamiaisen jälkeen pyöräilemään, ja toinen puoli navigoi venettä kohti Chatel-Censoiria.

Meillä on pyöräilypäivä: Pekka, Arja ja Heli

Pyöräretkeläiset poikkesivat matkallaan mm. hautausmaalle, jossa hautakivet kertoivat kyläläisten tarinaa…

Kauniit minipatsaat haudalla

Pere oli innokas vihannesten viljelijä

Olimme viettäneet runsaasti aikaa Auxerressa, ja se tiesi loppumatkalle sulkuja ja pitkähköjä päivämatkoja. Chatel-Censoir saavutettiin vasta keskiviikko-iltana juuri sulkujen sulkemisaikaan. Onneksi pääsimme rantautumaan piskuisen kaupungin satamaan ja nauttimaan ilta-auringosta yhdessä kymmenien muiden veneiden kanssa.

Kuvassa ollaan tulossa Chatel-Censoirin satamaan. Huomaa! Veneet peruutetaan laituriin, ei siis mennä keula edellä kuten Suomessa.

Kylän  “marketti”  oli todella mainio: 100 neliömetriin oli tungettu aivan valtava määrä tavaraa, käytävien leveys oli 50 cm, joten toista asiakasta ei siinä päässyt ohittamaan.

 

Joka-aamuinen urakka: patonkien haku paikalliselta leipurilta. Tässä vuorossa Pekka.

Kanavalla sattuu ja tapahtuu, jokainen sulku on erilainen

Kanavalla navigoinnin tekee äärettömän mielenkiintoiseksi sulutukset, sillä ne ovat joka kerta erilaisia. Sulkuun ajaminen vaatii ennen kaikkea rauhallista otetta niin veneen kapteenilta kuin miehistöltäkin. On tähdättävä keskelle sulkua ja keula-ja perämiehet voivat omalta osaltaan estää sivukosketukset.

Kanavaan ajo on melko tarkkaa hommaa – reunoille ei jää paljon ylimääräistä

Kun sulkuportit on suljettu ja vesi alkaa virrata sisään, voivat vesipyörteet olla aika kovat kuten kuvasta näet.

Veneen iskeytyminen sulun laitoihin estetään etu-ja takaköysillä, joita ei saa sitoa kiinni, vaan niitä pitää pystyä veden pinnan liikkeen mukaan joko löysäämään tai kiristämään.

Jokaisella sululla on oma vahtinsa, joka auttaa ja neuvoo. Hän hoitaa myös sulkuporttien sulkemisen ja avaamisen. Vahdit ovat useimmiten nuoria nuoria kesätyötä tekeviä opiskelijoita.

Sulkuvahtien talot ovat todella idyllisiä!

Camecyn museoon kannattaa tutustua

Päätä päiväsi sulutukseen – ja niin teimmekin Camecyn keskustassa. Venelaiturit sijaitsevat tässä pikku-kaupungissa aivan keskustan tuntumassa, markettiin matkaa vain 100 metriä, ja myös naisille shoppailuun sopivia pikkuputiikkeja on riittävästi. Noin kahden kilometrin päässä on myös CM-tasoinen automarket.

Kaupungissa sijaitsee todella hieno museo: posliinia, valtameripurjehtija Alain Colasin seikkailuista kertova näyttely, Laupotin julistetaidetta ja näyttävä taidekokoelma.

Alain Colas teki mm. yksinpurjehdyksen maapallon ympäri

Kaiken kaikkiaan mainio pikkukaupunki, jossa voisi viettää aikaa enemmänkin. Yksi Nivernaisin merkittävimmistä keskuksista ja museossa olleen näyttelyn perusteella myös 1800-luvulla tärkeä puutavarauittojen keskus.

Tannay – päätepiste

On hyvä tulla veneen luovutuspaikkaan jo perjantai-iltana, sillä vuokra-aika päättyy lauantaina klo 9.00. Siivoomiseen ja tavaroiden keräämiseen menee helposti yksi ilta, ja tietysti pitää tyhjentää jää-ja baarikaappi.

Tässä tyhjenee jää-ja ruokakaapit….

…ja tässä tyhjenee baarikaapin sisältö

Paluu…..

Intensiivinen viikko Nivernaisin kanavalla alkoi olla lopuillaan.  Venevuokraamo oli järjestänyt meille jälleen pikkubussin paluumatkaa varten – kuski ei taaskaan osannut kuin ranskaa, mutta ei se matkantekoa haitannut.  270 kilometriä, kolme tuntia ja 400€. Olimme Charles de gaullen lentokentällä seitsemän tuntia ennen koneen lähtöä.  Emme voineet arvata lentoja varatessamme, että kenttäkuljetuksemme sujuisivat niin joutuisasti.

Olen kirjoittanut tämän kuvan taakse tekstin  “Hauskaa”

Tässä oli kertomuksemme matkasta Canal du Nivernaisille. Seuraa tätä blogia, sillä lisää aineistoa on tulossa!

…… ja matka jatkuu …..

 

Muutamia käytännön vinkkejä… 

Haluatko tehdä matkamme sateliittikuvien avulla? Tässä ohje, miten se tapahtuu:

Hakeudu sivulle http://maps.google.com. Laita hakusana Migennes. Valitse oikeasta kuvan ylänurkasta vaihtoehto “satelliitti”. Ja sitten seuraat jokea suuntanuolella alaspäin kohti etelää. Kuvan koko kannattaa laittaa viidenteen portaaseen ylhäältä lukien alaspäin. Tällöin kuvasuhde on aika yksityiskohtainen.Alkumatka sujuu taajamien ja asutusten läpi ja sitten tulee iso kaupunki Auxerre. Reitti jatkuu: Vaux. LaCour, Barree, Vinselles, Cravant ja sitten reitti kapenee ja varmaan kaunistuukin. Bazarnes, hyviä pieniä kyläravintoloita…Chatel Censoir, Lycu sur Yonne, La Foret, Clamecy, Villiers sur Yonne Mutkien jälkeen vähän kauempana Tannay, johon reissu loppuu. Yhteensä 50 sulkua, 100 km.

Omat videopätkämme ovat vielä käsittelemättä, mutta tuntumaa kanavalla ajosta voi ottaa tästä clipistä

Tässä clipissä on taivaallinen musiikki!

Ensimmäinen matkamme Ranskan kanaville 2004

Ranskassa Saone -ja Seillejoella sekä hetken aikaa Canal du Centrellä…..

Veneretkelle lähdimme juhannuksen jälkeisellä viikolla kesällä 2004.

Ranskassa on yli 8500 kilometriä veneilyyn sopivia jokia ja kanavia. Niiden muodostamaan vesiteiden rihmastoa markkinoidaan turisteille nimellä Waterways in France. Pääjokien Loiren, Seinen ja Rhônen lisäksi huviveneilijöiden suosiossa ovat  Saône; Yonne ja Seille.

Jokia yhdistää toisiinsa lukuisat kanavat, joita ryhdyttiin rakentamaan jo 1600-luvulla. Kuuluisimpia niistä ovat Canal du Bourgogne, Canal du Centre ja Canal du Midi.                                                                              

VENEEN VUOKRAAMINEN ON HELPPOA

Ranskassa voit vuokrata veneitä lukuisista vuokraamoista eri puolilta maata. Tarjolla on satoja erilaisia  alkaen kahdeksan ja puolimetrisestä neljän hengen jokiveneestä aina yli 20 metriseen lomalaivaan. Me vuokrasimme 11,5 metrisen veneen, jossa tilaa riitti viisihenkiselle perheelle runsaasti. Veneen vuokra oli 1500€/viikko.                                                                          

TÄRKEINTÄ ON LAITTAA PELASTUSLIIVIT PÄÄLLE

Lauantaina illansuussa lähdimme matkaan Saône- jokea pitkin kohti etelää. Joki on yksi hienoimmista veneilyyn sopivista joista Ranskassa. Se on 365 kilometriä pitkä ja päättyy Lyoniin. Korkeuseroa on vain 53 metriä, joten virta on kesäaikaan varsin säyseä. Tunnin ajomatkan jälkeen edessämme oli ensimmäinen 185 metriä pitkä ja 12 metriä leveä sulku. Tiesimme kyllä teoriassa, kuinka sulussa pitäisi toimia, mutta käytännössä ja ilman aikaisempaa veneilykokemusta tapahtumasta tuli ikimuistoinen.

Ensimmäisen yön päätimme viettää Seurren, piskuisen ranskalaiskaupungin vierasvenesatamassa. Ajoimme veneen laituriin etuperin, vaikka paikallinen tapa tuntuu olevan perä edellä (veneen peruuttaminen on todella vaikeaa). Saimme pian avuksemme alueesta vastaavan rouvan, joka antoi  porukallemme  pikakurssin veneen sitomisesta laituriin ja solmujen teossa.

SAÔNE JOKI SYKKII ELÄMÄÄ

Seuraavana päivänä saimme nähdä, että Saône- joki todellakin sykki elämää. Välillä se avautui lähes 400 metriä leveäksi  ”sisäjärveksi”, jossa puikkelehdimme purjeveneitten, vesijettien ja –hiihtäjien välissä hengitystä pidätellen. Välillä se taas kapeni idylliseksi virraksi halkoen suuria peltolakeuksia ja pieniä ranskalaiskyliä. Rannoilla oli runsaasti kalastajia ja telttailijoita, jotka tervehtivät meitä iloisesti huiskuttaen.

Seuraava ankkuripaikkamme oli ikivanha kaupunki nimeltä Chalon sur Saone, jossa jo roomalaiset Ceasarin johdolla pitivät  päämajaansa.                                                     

Chalon sur Saonen vierasvenesatamassa veneemme oli pienimmästä päästä, mutta ei se iltaa pilannut!

LUONNONKAUNIS SEILLE-JOKI

Olimme edenneet kahdessa päivässä Saône- jokea pitkin lähes 120 kilometriä, ja päätimme lähteä seuraavaksi pientä ja kapeaa Seille-jokea pitkin itään.  Se on veneellä kuljettavissa 39 kilometrin matkan Louhansiin asti . Matkalla on neljä sulkua, joilla ainoastaan ensimmäisellä on sulkuvahti (häneltä saa mukaansa mainion oppaan joella navigoimista varten). Muut sulut on hoidettava itse.  Jokea on kutsuttu yhdeksi kauneimmista veneilyjoista Ranskassa, ja sitä se todellakin on.                                                           

Ilta-auringon paisteessa Louhansissa

VIELÄ YKSI ON NÄHTÄVÄ – CANAL DU CENTRE

Mutta vielä piti käydä katsomassa Canal du Centreä. Se alkaa Chalonista ja päättyy Dioniin. Sen rakennettiin vuosina 1783-1802 . Yhdentoista vuoden aikana syntyi 61 sulkua ja 118 kilometriä vesitietä. Kanava oli se viimeinen puuttuva linkki, joka tarvittiin, jotta laiva- ja veneliikenne Englannin kanaalilta Ranskan sisämaan läpi aina Välimerelle asti tuli mahdolliseksi.

 Sulut menevät kiinni jo kello 18 ja tämän jälkeen matkanteko loppuu kertaheitolla. Vietimmekin kaksi yötä kanavalla. Mitään laituripaikkaa ei tarvittu, sillä  moukaroimme veneen takalaatikosta löytyneet kaksi isoa rautatappia lekalla syvälle rantapenkkaan ja sidoimme veneen niihin kiinni.

Canal du Centren sulkuvahdin vanha talo

VIIKOSSA OPPII JA NÄKEE PALJON

Viikon mittainen retkeily vuokraveneellä tuntuu juuri sopivalta ajalta. Siinä ehtii maistella venematkailua niin suurella Saônella, luonnontilaisella ja kaunilla Seillellä ja historiallisella Canal du Centrellä. Myös veneenkäsittelyn perustaidot voi oppia muutamassa päivässä, kun etenee asiassa rauhallisesti ja noudattaa suurta varovaisuutta. Vesimatkaa kertyi yhteensä 350 kilometriä, joka tarkoitti käytännössä sitä, että potkuri pyöri päivittäin 7-10 tuntiin.