Tässä esittelyvideo Stourport Ringiltä, antanee jonkinlaisen kuvan kanavaveneilystä EnglannissaVÄITTÄVÄT, ETTÄ STOURPORT RING OLISI YKSI HIENOIMMISTA KANAVAREITEISTÄ ENGLANNISSA

Ja onhan se sitä: monimuotoinen, vaihteleva, yllätyksellinen ja elämyksellinenkin. Yhden viikon aikana voi kokea kaikki kanavien ihmeet. On todella haasteellista verrata ranskan kanavia näihin englantilaisiin. Molemmilla mailla on omat ominaispiirteensä ja kulttuurinsa.

Englannissa kanavaveneillä on oma mielenkiintoinen piirre – ne ovat luonnottoman kapeita ja uskomattoman pitkiä! Kun Ranskassa veneet muistuttavat paljolti Suomessa käytössä olevia, ei esim. Päijänteellä kovinkaan usein tule vastaan venettä, joka on yli 20 metriä pitkä, mutta vain runsaat kaksi metriä leveä. Niitä kyllä Englannissa riittää, kanavilla ainoastaan niitä.

MATKA ALKAA AUTHERLEISTA JUHANNUSPÄIVÄN ILTANA

Olimme jo Suomessa hoitaneet vuokraushommat kuntoon,  joten suurin haaste oli päästä veneelle. Ensin lensimme Lontoon Heathrow´iin, jossa meitä odotti ennekolta tilattu tilataksikyyti  vuokrausfirman (Napton Narrowboats) etäkonttoriin Autherleyhin. Vene oli mallia “Tranquility”.

Loppupäivä kului mm. eväitten ostoon läheisestä marketista, jonka valikoimat ihastuttivat: paljon tavaraa, hyvät tuoretuotteet ja iltapalaksi mainioita grillibroilereita! Hinnat olivat todella edulliset.

Veneen kapeus oli aika hassu juttu. Yhteisen ruokapöydän ääreen kuitenkin mahduttiin kaikki me kahdeksan, vaikka veneen leveys onkin vain reilut kaksi metriä! Keittiö oli hyvin varustettu ja astiat sekä ruuanlaittovälineet riittivät ainakin meidän tarpeisiin. Katso oheinen varsin vauhdikas video

http://vimeo.com/17729116

1. PÄIVÄMATKA AUTHERLEY – KINVER

(Staffordshire & Worcestershire Canal)

Staff´s  & Worc´s kanava yhdistää Trent ja Severn joet ja se avattiin liikenteelle vuonna 1772.  Kanavan pituus on 46 mailia. Juttua kanavasta Wikissä. Kanava oli heti avaamisensa jälkeen kaupallinen menestys, se toimi yhtenä hiilikuljetusten pääväylänä.  Lisäksi vedestä otti voimaa aikoinaan lähes 100 vesimyllyä.

Matkaan siis.  Stourport Ringin varrella sijaitsee kolme kaupunkia: Wolverhampton, Worcester ja Birmingham. Ensin mainitun ohitimme ensimmäisenä päivänä kuin huomaamatta. Matka sujui varsin verkkaisesti, sillä veneen maksiminopeus vastaa reipasta kävelyvauhtia.

Sulut seurasivat toisiaan noin mailin kahden välein ja niissä kaikissa oli käsikäyttöiset sulkuportit. Jo ensimmäisessä sulussa totesimme veneemme olevan pisin mahdollinen näihin sulkuihin. Pelivaraa etu ja takaportin välillä oli noin metri. Reitin ympäristö oli luonnonkaunista ja voinemme sanoa lähes kuvauksellista, kuten alla olevista kuvista voit päätellä. Ne saat isommaksi klikkaamalla. Yön vietimme Kinverissä lähellä Englannin parasta maaseutupubia. Iltakävelyllä totesimme kaupungin olevan todella idyllisen.

Ohessa video ensimmäisen päivän matkasta kanavilla

2. PÄIVÄMATKA KINVER-LENCHFORD

……………………………………………………………………………………………

 Tiesimme jo lähtiessämme, että Stourport Ringin kiertäminen viikon aikana tulisi olemaan aika suuri haaste. Koneen pitäisi käydä päivässä kahdeksisen tuntia ja sulkuja olisi toistasataa. Aikaa pitäisi kyllä varata enemmän kuin tuo viikko – 10-14 päivää antaisi tälle reitille sen arvon, joka sille kuuluu.

Elämä etenee kanavilla varsin verkkaisesti. Jo veneen hidas eteneminen luo matkalle rauhallisen rytmin. “Kaislikossa suhisee” (The Wind in the Willows) kirja kuvannee tuota tunnelmaa ja luontoa parhaalla tavalla. Kirjan kirjoitti 1900-luvun alussa Kenneth Grahamen ja kirjan päähenkilöinä olivat vesirotta, myyrä ja rupikonnat. Joen varren eläimethän käyttäytyvät kirjassa ilmisten tapaan: pukeutuvat vaatteisiin, asuvat taloissa ja juovat teetä.

Matkalla kohtasimme todella mielenkiintoisia paikkoja. Yksi tällainen on kuvassa näkyvä piskuinen tunneli, joka kulkee matkan kaupungin alla. Veneen ohjaaminen sujui pienen harjoittelun jälkeen varsin mallikkaasti kaikilta miehistömme jäseniltä.

Tiettyä ennakointia käännöksissä toki tarvittiin, mutta tähystäjä keulassa auttoi tiukumpien paikkojen läpi. Mutta eipä tämä vielä mitään, tulevina päivinä navigoimme läpi yli kolmen kilometrin pituisten tunneleiden! Jostain kummasta syystä meillä tuntui olevan ilmojen suhteen aivan  “järkyttävän”  hyvä tuuri, jota englantilaisetkin ihmettelivät. Yleisen käsityksen mukaan Englannissa sataa paljon. Meidän veneilyviikon aikana ei satanut yhtään ja aurinko paistoi.

Viikonpäivät alkavat olla hakusessa: mikä päivä oli eilen ja mikä huomenna. Maanantai-illan suussa saavuimme kuitenkin Stourport on Severn´iin. Kaupungissa on 19000 asukasta ja se on kiistatta tämän alueen merkittävin  “kanavakaupunki”. 2000-luvun aikana kanavia ja sulkuja on entisöity ja korjattu. Tällä hetkellä noin 100 kanavavenettä pitää kaupunkia kotisatamanaan.

Youtubesta löytyi tämä mainio panoraamakuvaus Stourportin kanavatukikohdasta:

Otettiin me omiakin kuvia kanavalta. Tämä oli kyllä todella hieno osa matkaamme ja täynnä mielenkiintoisia maisemia ja kanavasulkuja. Löytyi täältä tietysti yksi Mc´Donald´s,  mutta eipä siitä sen enempää. Mäkkejä on kuitenkin täällä tarjolla paljon vähemmän kuin esim. Saksan autobaanoilla.

Mutta emme me vielä malttaneet asettua illan viettoon. Matkasimme Severn jokea pitkin myötävirrassa kahden ison automaattisulun kautta Lenchfordin majatalon marinaan (piskuinen laituri). Majatalon pubissa saimme lähes ylitsevuotavan mukavaa palvelua ja tarjoilija kävi vielä heittämässä hyvästit kotiin lähtiessään. Ilmeisesti suomalaiset ovat täällä harvinaisia vieraita.

http://www.thelenchfordinn.co.uk/

3. PÄIVÄMATKA: LENCHFORD – QUEENSHEAD

……………………………………………………………………………………………

Seuraava video kuvaa varsin mainiosti Worchester Birghimham kanavan alkuosan aika ankeitakin kaupunkinäkymiä. Mutta kyllä ne maisemat siitä paranevat!

Matkamme mainiolla Severn joella päättyi Worcesterin kaupunkiin. Sieltä alkoi matkamme kohti Birminghamia. Aluksi kanava siis kulki kaupungin talojen takapihoilla ja jotenkin unohtuneena jonnekin. Vähitellen avautui kanavan laidoilla kuitenkin ihastuttava maaseutu ja matka sai uusia vivahteita. Rouvat olivat omilla ostosreissuillaan kaupungissa ja miehet saivat omin päin navikoida kanavaa eteenpäin. Kaunis päivä ja iloinen mieli. Aikamme miesporukalla ajettuamme myös arvon leidit astuivat  “laivaan”  ja aurinkoisessa iltapäivässä matkasimme vielä muutaman sulun verran eteenpäin. 38 sulkua takana ja oli aika nauttia  “one pint of bitterit”  kuuluisan Boat&Railway pubin kohdalla. Samalla tankkasimme vettä isoon tankkiimme.

Illalla ankkuroimme Queens Head -majatalon rantaan. Vaikka pubi oli laittamassa oviaan kiinni jo klo 22 onnistuimme ystävällisen henkilökunnan avustuksella nauttimaan illallista puutarhassa.

http://www.queens-head-inn.co.uk/

4. PÄIVÄMATKA: QUEENSHEAD – BIRMINGHAM

……………………………………………………………………………………………

Päivä alkoi juhlaseremonioin,  sillä nuorin meistä eli Riitta täytti juuri sinä aamuna 50 vuotta. Hiivimme herättämään päivänsankarin, korkkasimme kuohuviinit ja juhlapäivä saattoi alkaa. Eipä siinä mitään, edessä oli mahtava sulkuviidakko “Tardebidde Flight”. Tämä on ehkä kanavasulkujen äiti sisältäen 30 sulkua! Onneksi meitä oli kahdeksan innokasta sailoria ja ilma oli mitä mahtavin. Urakka oli aika kova mutta siitäkin selvittiin.

Huimia tunneleita edessä! Targebidde Tunnel 580 yards ja Shortwood Tunnel 613 yards. Erittäin mielenkiintoisia elämyksiä, sillä tunneleissa ei ollut valoja. Nyt ymmärsimme, miksi veneemme keulassa oli valonheitin. Illaksi ehdimme Birminghamiin juhlimaan Riitan viiskymppisiä.

http://www.birminghamuk.com/gasbasin.htm

5. PÄIVÄMATKA: VAPAAPÄIVÄ BIRMINGHAMISSA

Oli aika viettä lepopäivä, ja mikäs sen viettämiseen parempi paikka olisi kuin Birmingham. Osa porukasta lähti kaupunkia katsomaan ja osa miehistöä jäi vahtiin veneelle. Kaupunki oli mitä mielenkiintoisin, suurkaupungin oloinen ja ostosparatiiseja riitti. Illalla totesimme veneen vessan tulvivan – septitankki oli täynnä eikä jäteasemat olleet enää auki. Unemme olivat pahanhajuisia!

6. PÄIVÄMATKA: BIRMINGHAM – AUTHERLEY

……………………………………………………………………………………………

Esite: http://www.waterscape.com/media/documents/23044.pdf

Tämä oli matkamme ehkä tylsin osuus. Kanava kulki vanhojen teollisuusalueiden läpi. Hyljättyjä tehtaita riitti ja kanava oli osin liettynyt ja kasvanut umpeen. Vastaan tulevassa veneessä puhdistettiin potkuria kasvillisuudesta, itse pääsimme ilman säätöä takaisin lähtöpisteeseemme Autherley´hin. Illalla menimme taas ruokaostoksille, nautimme päätösillallisen ja painuimme voipuneina nukkumaan.

Uskomattoman hieno reissu mukavan porukkamme kanssa. En vieläkään intoudu vertaamaan Englannin kanavia Ranskan kanaviin, niin erilaisia ne ovat. Myös veneet ovat erilaisia ja varsin mielenkiintoisia ajettavia. Sulkujen määrä Stourport Ringillä on kyllä uskomattoman suuri.

Olemme suunnittelemassa uutta matkaa, tällä kertaa Englantiin ja reitille nimeltä  “Stourport Ring”. Tein suunnittelua varten oman sivun, joka löytyy TÄÄLTÄ!

Canal du Nivernais on yksi idyllisimmistä kanaaleista. Se on rakennettu 1700-luvun lopulla, joten ympärillä on paljon historiaa ja mäkistä maalaismaisemaa. Lisäksi sinne pääsee helposti Pariisista, kertoo matkaan osallistunut Timo Lehtonen, joka veneili Ranskan kanaaleilla jo toista kertaa.

Reitti kulkee esimerkiksi viihtyisän Auxerren ohi ja matkan varrelle jää paljon muitakin viehättäviä pikkukyliä. Kun osa ryhmästä navigoi venettä seuraavalle paikalla, saattoi osa joukosta tutustua alueeseen pyöräillen.

Matkamuoto sopii mainiosti myös lapsiperheille, sillä hyvin varustelluista veneistä löytyy kaikki tarpeellinen.

Jos haluat tutustua tarkemmin Ranskan kanaviin kannattaa katsoa Wikipediasta luettelo 47 :stä Ranskan kanavasta.

Siellä on myös lisää tietoa ja historiaa eri kanavista. Mahdollisuutesi toteuttaa unelmien kanavaseikkailu ovat mahtavat. Mitä negatiivista voisi sanoa tästä veneilymuodosta? Ehkä se harmittaa eniten, että kanavissa ei voi oikein uida, ainakaan sitä ei suositella. Matkallamme kävimme uimassa mm. Vermentonin leirintäalueen rannassa ja tietysti Auxerren maauimalassa, joka sijaitsee aivan kanavan rannalla. Kanavien infrastruktuuri on edelleen aito ja alkuperäinen.  Historia ja  “mennyt maailma”  ympäröivät veneilijää.

Pekka ja aito ja alkuperäinen kanavainfrastruktuuri

Yritän edelleen kiteyttää tätä mahtavaa matkailumuotoa pähkinänkuoreen, vaikka kerronta tahtoo aina rönsyillä.

Roosa sähköttää ensiksi että….

Crown Blue Line on fuusioitunut kahden muun venevuokraamon kanssa ja käyttävät nykyään vuokraamosta nimeä Le Boat. Heillä on uudet nettisivut osoitteessa  www.leboat.ie

Itävaltalainen neljän hengen perhe valitsi veneekseen Tangon. Kuljimme heidän kanssaan samaan tahtiin kohti Tannayta koko viikon. Perheen isällä oli varsin omaperäinen tapa kiilailla ja ohitella muita veneitä kanavalla, mutta muuten erittäin mukava perhe. He lähtivät aina illalla etsimään  “kyliltä”  ruokapaikkaa, mutta eihän niitä aina löytynyt. On syytä varautua tekemään illalliset omatoimisesti. Ravintolahinnat ovat Ranskassa samaa luokkaa kuin Suomessakin, myös viinipullo maksaa 20-30€! Meidän mielestämme itse tehty ruoka paikallisista aineksista ja marketeväistä kannattaa.

Veneet eivät kieltämättä ole huippu-uusia, osa niistä on jopa 70-luvulta. Oma veneemme oli vuodelta 1992. Siitä näki ulkoapäin, että kanavia oli koluttu, mutta sisältä se oli mielestäni hyvin siisti. Meille tuli myös matkalla tekninen ongelma: suihkujen poistopumput eivät jaksaneet kunnolla tyhjentää suihkuallasta pesun jälkeen. Soitimme vuokraamon  “hätänumeroon”  ja sieltä kysyttiin heti sijaintimme kartalta. Samana päivänä huoltomies tuli siestan aikaan ja korjasi vian pikimmiten (tukkeutuneet suodattimet pestiin).

Ensimmäisellä reissulla meillä oli vanhempi vene. Sekin oli kuitenkin siisti ja toimiva pakkaus. Keittiössä oli mm. kaksi jääkaappia! Poikien hytissä oli myös kerrossänky, joka mielestäni on aika eksoottinen nukkumapaikka veneessä – hyvin siinä kuitenkin nukuttiin. Tässä mallissa oli vain yksi ohjauspiste etusalongissa, mutta salongin katon pystyi avaamaan koko pituudelta, joka helpotti matkan tekoa hellepäivinä.

Olen tehnyt matkastamme lehtijutun, jonka löydät täältä: vuokraveneella-ranskan-kanavilla 

Kohde: Canal du Nivernais: Kanavan rakentaminen alkoi vuonna 1784 koska oli syntynyt tarve toimittaa suuria määriä puita Pariisin Morvan alueelta. Vesikuljetukset olivat oikeastaan ainut mahdollisuus, sillä maanteitä ei ollut ja rekat olivat vielä keksimättä. Kanava on 180 kilometriä pitkä ja siinä on 110 sulkua. Kanavaliikenne korvautui pikku hiljaa 1900-luvulle tultaessa rautatieliikenteellä. Vasta 1960-luvulla herättiin ymmärtämään kanavien matkailullinen merkitys.

Vasemmalta:  Pekka, Heli, Sirpa, Veke, Riitta, Jukka, Arja ja Timo

Jo ensimmäisellä kerralla olisimme halunneet Canal du Nivernaisille, mutta kaikki veneet oli jo vuokrattu. Tällä kertaa onnistuimme saamaa allemme Nautilia-veneen, joka on 12,5m pitkä nelihyttinen kanavavene varustettuna yläohjaamolla. Veneen vuokra on näin sesonkiaikaan n. 2700€/vko.

                     Joutsenet aamupesulla Canal du Nivernaisilla

Luotimme Suomalaiseen Midnigt Sun Sailing- yritykseen (Sail-a-Round). Siellä meitä palveli erittäin ystävällinen ja asiantunteva Roosa Seligsoniin! Hän järkkäsi meille veneen ja kuljetukset Ranskassa ja hoiti kaikki muutkin juoksevat asiat. Heidän nettisivunsa ovat täällä  http://www.midnightsunsailing.fi/  Veneen vuokrausfirma oli Crown Blue Line  http://www.crownblueline.com

                                                                                                                                                            Matka alkoi lennolla Helsingistä Pariisiin

Onneksi lennot oli varattu jo aikaisin keväällä. Aamulennolla tarjoiltiin kummallista munakasta ja pikkupullo viiniä, jos huomasi pyytää – osa meistä huomasi. Lennon pituus oli kuitenkin kolmisen tuntia, joten sen kyllä kesti. Jouduimme pohtimaan paljon ennen matkan alkua pääsemistä lentokentältä Migennesiin, venevuokraamomme sijaintipaikkakunnalle. Edullisimmaksi ja parhaimmaksi vaihtoehdoksi osoittautui taksi (pikkubussi). Matkaa kertyi noin 170 kilometriä ja kyyti maksoi kahdeksalta hengeltä 250 euroa. Migennesissä olikin aika ottaa vene vastaan, tehdä koeajo ja tutkailla tulevan viikon kanavareittiä.

Migennesissä tankattiin…..

Aivan venevuokraamon vieressä on erittäin hyvin varustettu marketti (80m). Hyvin nukutun veneyön jälkeen lähdimme porukalla ruokaostoksille sunnuntai-aamuna klo 9. Täytyy myöntää, että S-Marketit ovat näihin Ranskan kauppoihin verrattuna nakkikioskeja – niin mahtavista ruoka, liha, vihannes, säilyke, viini, olut….valikoimista saimme ostoksemme tehdä. Hinnat 20-30%  Suomen hintoja halvemmat.  Kun kaikki eväät oli saatu mahdutettua veneeseen pääsimme vihdoin matkaan kohti Auxerreä.

Jukka, Veke, Sirpa ja Pekka ihmettelevät, kuinka kauppaostokset voivat todellakin mahtua veneeseemme. Huomaa miehistömme yhtenäinen pukeutuminen!

Auxerre on uskomattoman viihtyisä kaupunki

Iltahan oli jo melko pitkällä kun teimme viimeisen sulutuksen lähes Auxerren keskustassa.

Matkasuunnitelmissa on syytä ottaa huomioon, että sulut menevät kiinni kello 19.00 ja matka loppuu siltä päivältä siihen. Päivällä on myös n. tunnin mittainen siesta, jolloin sulkuvahdit nauttivat Burgundin padoistaan ja tilkasta viiniä.

Viimeinen sunnuntai -sulku Auxerren keskustassa, ruorissa Sulkunen (siis pikkusulku).

Auxerressä on 40 000 asukasta ja kaupunkimaista toimintaa on ollut havaittavissa jo 1100-ja 1200-luvuilta lähtien. Katso lisätietoja täältä http://en.wikipedia.org/wiki/Auxerre

Kaupungin merkittävin nähtävyys on  Pyhän Etiennen Katedraali, jonne meidän leidit menivät katsomaan  “light & sound” – showta. Päivä oli ollut aurinkoinen ja pitkä, joten osalle tuli uni silmään kesken esityksen.

Maanantai oli varattu naisten shoppailuun

….ja aamusta he matkaan lähtivätkin. Miehet jäivät veneelle  “vahdinpitoon”  ja nauttimaan todella helteisestä päivästä. Onneksi olimme vuokranneet käyttöömme neljä maastopyörää – niillä pääsi näppärästi tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin ja suorittamaan suurempiakin hankintoja marketeista (mm. juomavesi ja viini).

Pyöräilevä miehistömme joutui välillä tiukkoihin tilanteisiin oikean reitin löytämiseksi. Tällä kertaa pyöräilyvuorossa Heli ja Arja.

Iltapäivällä siirryimme kuitenkin yhden sulun verran eteenpäin Auxerressä ja ankkuroimme suuren urheilupuiston kupeeseen, jossa oli iso uimahalli ja maauimalakin. Todella hieno paikka!

Poikkeama Vermentoniin

Jos katsot tuota ylempänä olevaa reittikarttaa, saatat havaita meidän yöpyneen useimmissa siinä merkityissä kaupungeissa. Auxerren jälkeen kanava muuttui paljon kapeammaksi ja siten myös jännittävämmäksi navigoida.

Kaikilla ei maltti riittänyt, ohi piti päästä vaikka kanavilla on 8 km/h nopeusrajoitus

Kelit suosivat ja samoin upeat maalaismaisemat. Puolet porukasta lähti päiväruuan jälkeen pyöräilemään ja saapui omia aikojaan Vermentoniin. Olivat todella tyytyväisiä pyöräretkeensä ja viininmaistajaisiin. Toivatpa he meille tuliaisia, joita nautittiin yhdessä veneen yläkannella illallisen yhteydessä.

Joka ilta kokoonnuimme syömään veneen yökannelle illallista, jonka oli tehnyt ko. päivän ruokahuollosta vastaava pariskunta. Tarjoilun taso oli todella korkea, kuten kuvasta voitte nähdä.

Vermenton sijaitsee pääreitiltä noin tunnin ajomatkan päässä (yksi sulku). Kaupungissa on hyvä marketti ja jonkin verran erikoisliikkeitä. Reitti sinne on idyllinen, kuten kuvasta voitte nähdä.

                           Sulkuvahti Vermentonin  “paikallistiellä”

Chatel-Censoir, pikkukylien aatelia

 Keskiviikkona lähti jälleen puolet porukasta aamiaisen jälkeen pyöräilemään, ja toinen puoli navigoi venettä kohti Chatel-Censoiria.

                      Meillä on pyöräilypäivä: Pekka, Arja ja Heli

Pyöräretkeläiset poikkesivat matkallaan mm. hautausmaalle, jossa hautakivet kertoivat kyläläisten tarinaa…

                              Pere oli innokas vihannesten viljelijä

Olimme viettäneet runsaasti aikaa Auxerressa, ja se tiesi loppumatkalle sulkuja ja pitkähköjä päivämatkoja. Chatel-Censoir saavutettiin vasta keskiviikko-iltana juuri sulkujen sulkemisaikaan. Onneksi pääsimme rantautumaan piskuisen kaupungin satamaan ja nauttimaan ilta-auringosta yhdessä kymmenien muiden veneiden kanssa.

Kuvassa ollaan tulossa Chatel-Censoirin satamaan. Huomaa! Veneet peruutetaan laituriin, ei siis mennä keula edellä kuten Suomessa.

Kylän  “marketti”  oli todella mainio: 100 neliömetriin oli tungettu aivan valtava määrä tavaraa, käytävien leveys oli 50 cm, joten toista asiakasta ei siinä päässyt ohittamaan.

Joka-aamuinen urakka: patonkien haku paikalliselta leipurilta. Tässä vuorossa Pekka.

Kanavalla sattuu ja tapahtuu, jokainen sulku on erilainen

Kanavalla navigoinnin tekee äärettömän mielenkiintoiseksi sulutukset, sillä ne ovat joka kerta erilaisia. Sulkuun ajaminen vaatii ennen kaikkea rauhallista otetta niin veneen kapteenilta kuin miehistöltäkin. On tähdättävä keskelle sulkua ja keula-ja perämiehet voivat omalta osaltaan estää sivukosketukset.

Kanavaan ajo on melko tarkkaa hommaa – reunoille ei jää paljon ylimääräistä

Kun sulkuportit on suljettu ja vesi alkaa virrata sisään, voivat vesipyörteet olla aika kovat kuten kuvasta näet.

Veneen iskeytyminen sulun laitoihin estetään etu-ja takaköysillä, joita ei saa sitoa kiinni, vaan niitä pitää pystyä veden pinnan liikkeen mukaan joko löysäämään tai kiristämään. Jokaisella sululla on oma vahtinsa, joka auttaa ja neuvoo. Hän hoitaa myös sulkuporttien sulkemisen ja avaamisen. Vahdit ovat useimmiten nuoria nuoria kesätyötä tekeviä opiskelijoita.

                            Sulkuvahtien talot ovat todella idyllisiä!

Camecyn museoon kannattaa tutustua

Päätä päiväsi sulutukseen – ja niin teimmekin Camecyn keskustassa. Venelaiturit sijaitsevat tässä pikku-kaupungissa aivan keskustan tuntumassa, markettiin matkaa vain 100 metriä, ja myös naisille shoppailuun sopivia pikkuputiikkeja on riittävästi. Noin kahden kilometrin päässä on myös CM-tasoinen automarket.

Kaupungissa sijaitsee todella hieno museo: posliinia, valtameripurjehtija Alain Colasin seikkailuista kertova näyttely, Laupotin julistetaidetta ja näyttävä taidekokoelma.

         Alain Colas teki mm. yksinpurjehdyksen maapallon ympäri

Kaiken kaikkiaan mainio pikkukaupunki, jossa voisi viettää aikaa enemmänkin. Yksi Nivernaisin merkittävimmistä keskuksista ja museossa olleen näyttelyn perusteella myös 1800-luvulla tärkeä puutavarauittojen keskus.

Tannay – päätepiste

On hyvä tulla veneen luovutuspaikkaan jo perjantai-iltana, sillä vuokra-aika päättyy lauantaina klo 9.00. Siivoomiseen ja tavaroiden keräämiseen menee helposti yksi ilta, ja tietysti pitää tyhjentää jää-ja baarikaappi.

                             Tässä tyhjenee jää-ja ruokakaapit….

                           …ja tässä tyhjenee baarikaapin sisältö

Paluu…..

Intensiivinen viikko Nivernaisin kanavalla alkoi olla lopuillaan.  Venevuokraamo oli järjestänyt meille jälleen pikkubussin paluumatkaa varten – kuski ei taaskaan osannut kuin ranskaa, mutta ei se matkantekoa haitannut.  270 kilometriä, kolme tuntia ja 400€. Olimme Charles de gaullen lentokentällä seitsemän tuntia ennen koneen lähtöä.  Emme voineet arvata lentoja varatessamme, että kenttäkuljetuksemme sujuisivat niin joutuisasti.

             Olen kirjoittanut tämän kuvan taakse tekstin  “hauskaa”

Tässä oli kertomuksemme matkasta Canal du Nivernaisille. Seuraa tätä blogia, sillä lisää aineistoa on tulossa!

                                          …… ja matka jatkuu …..

                                                                                     Muutamia käytännön vinkkejä… 

Haluatko tehdä matkamme sateliittikuvien avulla? Tässä ohje, miten se tapahtuu:

Hakeudu sivulle http://maps.google.com. Laita hakusana Migennes. Valitse oikeasta kuvan ylänurkasta vaihtoehto “satelliitti”. Ja sitten seuraat jokea suuntanuolella alaspäin kohti etelää. Kuvan koko kannattaa laittaa viidenteen portaaseen ylhäältä lukien alaspäin. Tällöin kuvasuhde on aika yksityiskohtainen.

Alkumatka sujuu taajamien ja asutusten läpi ja sitten tulee iso kaupunki Auxerre. Reitti jatkuu: Vaux. LaCour, Barree, Vinselles, Cravant ja sitten reitti kapenee ja varmaan kaunistuukin. Bazarnes, hyviä pieniä kyläravintoloita…Chatel Censoir, Lycu sur Yonne, La Foret, Clamecy, Villiers sur Yonne Mutkien jälkeen vähän kauempana Tannay, johon reissu loppuu. Yhteensä 50 sulkua, 100 km.

Omat videopätkämme ovat vielä käsittelemättä, mutta tuntumaa kanavalla ajosta voi ottaa tästä clipistä

Tässä clipissä on taivaallinen musiikki!

RANSKASSA SAONE – JA SEILLEJOELLA SEKÄ HETKEN AIKAA CANAL DU CENTRELLA

Ranskassa on yli 8500 kilometriä veneilyyn sopivia jokia ja kanavia. Niiden muodostamaan vesiteiden rihmastoa markkinoidaan turisteille nimellä Waterways in France. Pääjokien Loiren, Seinen ja Rhônen lisäksi huviveneilijöiden suosiossa ovat  Saône; Yonne ja Seille. Jokia yhdistää toisiinsa lukuisat kanavat, joita ryhdyttiin rakentamaan jo 1600-luvulla. Kuuluisimpia niistä ovat Canal du Bourgogne, Canal du Centre ja Canal du Midi.

VENEEN VUOKRAAMINEN ON HELPPOA

Ranskassa voit vuokrata veneitä lukuisista vuokraamoista eri puolilta maata. Tarjolla on satoja erilaisia  alkaen kahdeksan ja puolimetrisestä neljän hengen jokiveneestä aina yli 20 metriseen lomalaivaan. Me vuokrasimme 11,5 metrisen veneen, jossa tilaa riitti viisihenkiselle perheelle runsaasti. Veneen vuokra oli 1500€/viikko.

TÄRKEINTÄ ON LAITTAA PELASTUSLIIVIT PÄÄLLE

Lauantaina illansuussa lähdimme matkaan Saône- jokea pitkin kohti etelää. Joki on yksi hienoimmista veneilyyn sopivista joista Ranskassa. Se on 365 kilometriä pitkä ja päättyy Lyoniin. Korkeuseroa on vain 53 metriä, joten virta on kesäaikaan varsin säyseä. Tunnin ajomatkan jälkeen edessämme oli ensimmäinen 185 metriä pitkä ja 12 metriä leveä sulku. Tiesimme kyllä teoriassa, kuinka sulussa pitäisi toimia, mutta käytännössä ja ilman aikaisempaa veneilykokemusta tapahtumasta tuli ikimuistoinen.

Ensimmäisen yön päätimme viettää Seurren, piskuisen ranskalaiskaupungin vierasvenesatamassa. Ajoimme veneen laituriin etuperin, vaikka paikallinen tapa tuntuu olevan perä edellä (veneen peruuttaminen on todella vaikeaa). Saimme pian avuksemme alueesta vastaavan rouvan, joka antoi  porukallemme  pikakurssin veneen sitomisesta laituriin ja solmujen teossa.

SAÔNE JOKI SYKKII ELÄMÄÄ

Seuraavana päivänä saimme nähdä, että Saône- joki todellakin sykki elämää. Välillä se avautui lähes 400 metriä leveäksi  ”sisäjärveksi”, jossa puikkelehdimme purjeveneitten, vesijettien ja –hiihtäjien välissä hengitystä pidätellen. Välillä se taas kapeni idylliseksi virraksi halkoen suuria peltolakeuksia ja pieniä ranskalaiskyliä. Rannoilla oli runsaasti kalastajia ja telttailijoita, jotka tervehtivät meitä iloisesti huiskuttaen.

Seuraava ankkuripaikkamme oli ikivanha kaupunki nimeltä Chalon sur Saone.

Chalon sur Saonen vierasvenesatamassa veneemme oli pienimmästä päästä, mutta ei se iltaa pilannut!

LUONNONKAUNIS SEILLE-JOKI

Olimme edenneet kahdessa päivässä Saône- jokea pitkin lähes 120 kilometriä, ja päätimme lähteä seuraavaksi pientä ja kapeaa Seille-jokea pitkin itään.  Se on veneellä kuljettavissa 39 kilometrin matkan Louhansiin asti . Matkalla on neljä sulkua, joilla ainoastaan ensimmäisellä on sulkuvahti (häneltä saa mukaansa mainion oppaan joella navigoimista varten). Muut sulut on hoidettava itse.  Jokea on kutsuttu yhdeksi kauneimmista veneilyjoista Ranskassa!                                                     

                    Ilta-auringon paisteessa Louhansissa

VIELÄ YKSI ON NÄHTÄVÄ – CANAL DU CENTRE

Mutta vielä piti käydä katsomassa Canal du Centreä. Se alkaa Chalonista ja päättyy Dioniin. Sen rakennettiin vuosina 1783-1802 . Yhdentoista vuoden aikana syntyi 61 sulkua ja 118 kilometriä vesitietä. Kanava oli se viimeinen puuttuva linkki, joka tarvittiin, jotta laiva- ja veneliikenne Englannin kanaalilta Ranskan sisämaan läpi aina Välimerelle asti tuli mahdolliseksi.

 Sulut menevät kiinni jo kello 18 ja tämän jälkeen matkanteko loppuu kertaheitolla. Vietimmekin kaksi yötä kanavalla. Mitään laituripaikkaa ei tarvittu, sillä  moukaroimme veneen takalaatikosta löytyneet kaksi isoa rautatappia lekalla syvälle rantapenkkaan ja sidoimme veneen niihin kiinni.

                   Canal du Centren sulkuvahdin vanha talo

VIIKOSSA OPPII JA NÄKEE PALJON

Viikon mittainen retkeily vuokraveneellä tuntuu juuri sopivalta ajalta. Siinä ehtii maistella venematkailua niin suurella Saônella, luonnontilaisella ja kaunilla Seillellä ja historiallisella Canal du Centrellä. Myös veneenkäsittelyn perustaidot voi oppia muutamassa päivässä, kun etenee asiassa rauhallisesti ja noudattaa suurta varovaisuutta. Vesimatkaa kertyi yhteensä 350 kilometriä, joka tarkoitti käytännössä sitä, että potkuri pyöri päivittäin 7-10 tuntiin.